Perjantaina 18.9. ammattiliittojen keskusjärjestöt järjestivät #STOP-mielenosoituksen hallituksen sanelupolitiikkaa vastaan osana mielenilmauspäivää, joka keskeytti työt. SAK:n mukaan mielenilmauspäivään osallistui 300 000 henkeä ja itse mielenosoitukseen osallistui yli 30 000 henkeä. Tämä oli ammattiyhdistysliikkeen suurin poliittinen mielenilmaus sitten 90-luvun.
Tähän painetta keskusjärjestöt olivat saaneet monelta suunnalta. Ensinnä hallituksen suunnalta talouskurin sanelupolitiikkana. Toiseksi painetta oli tullut liittojen sisältä osastotasolta, vaikka myös kenttätasolla esiintyy laajaa talouskurin hyväksyvää “kriisitietoisuutta”. Kolmanneksi 22. elokuuta järjestetty Joukkovoima-mielenosoitus oli sekin lisännyt tarvetta ay-liikkeen voimannäytölle. Keskusjärjestöjen oli näytettävä, etteivät ne ole vain passiivisia neuvottelijoita.
Silti keltaiset liittomme pitäytyivät passiivisen neuvottelijan roolissa myös mielenosoituksessa. Vaikka hallitus oli juuri Sipilän tv-puheella osoittanut pelkäävänsä lakkoja, keskusjärjestöt eivät halunneet lietsoa pelkoa työväen etujen puolustamiseksi. Keskusjärjestöjen puheenvuoroissa talouskurin vastustamista enemmän korostui huoli siitä, ettei ay-liikettä päästetty neuvottelemaan talouskurin toteuttamiseksi. Ne olisivat halunneet esittää heikennykset torjuntavoittoina. Meillä on unelma -tyylistä dialogia haluttiin käydä myös paikan päällä: puhumaan oli kutsuttu myös hallituksen edustajat, ja yleisöä pyydettiin erikseen kunnioittamaan heitä hiljaisuudella.
Sanotun perusteella on selvää, että mielenosoituksen tarkoituksena oli nimenomaan rauhoitella nousevaa luokkataisteluliikettä, päästää ay-liike paremmin osalliseksi neuvotteluihin ja pelastaa ay-byrokratian kasvot. Menettelyllään SAK myös valmistautuu tuleviin vaaleihin. Siksi se ei sanojenkaan tasolla kunnolla irtisanoutunut talouskuripolitiikasta. Se näet tietää, että mahdollisesti myös sosialidemokraatit sisältävä tuleva hallitus jatkaa samalla uusliberalismin aloittamalla kurssilla.
Ay-byrokratian petollisten juonittelujen ei saa antaa johtaa harhaan. Kun paine osastoissa voimistuu, tämä pakottaa vanhat mädät johtajat joko väistymään tai tekemään myönnytyksiä työväenluokan eduksi. Luokkataisteluliike voi ammattiyhdistysliikkeen osalta kehittyä vain, jos osastotasolla pitäydytään tiukasti taistelumielialan lietsomisessa. Muussa tapauksessa keskitetty toiminta ei tule mahdolliseksi, eikä abstrakti, käytännöstä irrallinen yleislakkotunnus edesauta yleislakon edellytyksiä. Eteenpäin taistelun polkuja alhaalta ylös!
Työryhmä Imperialismia vastaan
23.9.2015
Imperialismia vastaan 