Lauantaina 22. elokuuta järjestettiin Helsingissä suurmielenosoitus hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Tapahtuma keräsi yli 10 000 osallistujaa, jotka järjestäytyivät aiheittain jaettuihin blokkeihin. Ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen Suomen ammattiyhdistysliike osallistui taloudellista taistelua pidemmälle suuntautuvaan poliittiseen taisteluun kaduilla, mikä on merkki luokkavastakohtaisuuksien kehityksestä. Samoin poliisin vihamielinen läsnäolo rauhanomaisessa mielenosoituksessa antaa esimakua siitä, miten se tulee ottamaan vastaan kehittyvän luokkataisteluliikkeen. Poliisi oli varustautunut kymmenin autolastein mellakkavarusteisia poliiseja, joiden kynsiin joutui mm. kadunvaltaukseen täysin sivullinen henkilö, jota pahoinpideltiin vastarinnan puutteesta huolimatta.
Mielenosoituksen järjesti Joukkovoima-verkosto, joka koostuu laajasta kokoonpanosta järjestöjä ja ihmisiä. Järjestöpohjan laajuus nähtiin itseisarvona, minkä vuoksi yhtenäisen analyysin ja toimintaohjelman muodostamista ei haluttu tehdä. Tämän seurauksena tunnukset mataloitettiin ympäripyöreiksi. Mielestämme on kysyttävä, mitä hyötyä tästä on. Yhtäältä tällä saavutettiin suuri osanotto, toisaalta laadusta tingittiin. Kestävien joukkojärjestöjen ja -yhteyksien rakentamiseksi on keskityttävä laatuun ja konkreettiseen poliittiseen sisältöön.
Hallitus ei kuuntele mielenosoituksia. Mielenosoitukset eivät vaikuta ylöspäin, jolleivät ne vaikuta alaspäin. Mielenosoituksista onkin edettävä käytännön vastarinnan järjestämiseen kansanjoukkojen keskuudessa siellä, missä leikkaukset tuntuvat. Askel tähän suuntaan on mielenosoitusten vieminen maakuntiin, mutta sekään ei sinänsä vielä johda paikallisen väestön kamppailuun. Kamppailu voi perustua vain kansanjoukkojen omaehtoiseen järjestäytymiseen asuinalueittain, oppilaitoksittain ja työpaikoittain. Ellei tätä oteta lähtökohdaksi, toimitaan virkavaltaisesti.
Tähän asti Joukkovoima-liike on rakentunut ylhäältä käsin järjestöjen välisenä henkilöliittona. Tällainen virkavaltainen, joukkoihin heikosti nojaava järjestömuoto osoittaa rajallisuutensa jo nyt. Laajojen kansanjoukkojen tiedot mielenosoituksesta ja leikkauspolitiikasta tulevat porvarillisen valtamedian puutteellisesta ja harhaanjohtavasta uutisoinnista. Päivittäin sekä lehdistössä että kansan keskuudessa syytä leikkauspolitiikasta sysätään Suomen työväenluokan, köyhien, maahanmuuttajien ja Kreikan kansan harteille. Mielenosoituksesta puolestaan on uutisoitu lähinnä vähätellen osanottajamäärää tai rakentelemalla vastavallankumouksellisia salaliittoteorioita sen järjestäjistä. Näiden tarkoitus on eristää mielenosoitus ja laajempi leikkauspolitiikan vastainen liike kansasta, vahvistaa tappiomielialaa ja levittää fasismimyönteistä mielialaa kansan keskuuteen.
Järjestöllisistä rajoitteistaan huolimatta Joukkovoima-verkosto onnistui vetämään mukaansa uusia ihmisiä, jotka oppivat monia tarpeellisia taitoja. Se myös loi henkilösuhteita toisilleen entuudestaan tuntemattomien toimijoiden välille, mistä myös me hyödyimme. Tästä kaikesta on apua tulevassa toiminnassa.
Jyväskylän Unelmasta totta -mielenosoituksen tavoin Joukkovoima -mielenosoitus ei sekään rakentanut vetovoimaansa ammattipoliitikkojen varaan. Tämä rajoittaa ammattipoliitikkojen mahdollisuuksia liennyttää kansanjoukkojen oikeutettua vihaa ja tyhjentää se seuraaviin vaaleihin. Tapahtuma osoitti, että vaikka ammattipoliitikot tarvitsevat suurmielenosoituksia, suurmielenosoitukset eivät tarvitse ammattipoliitikkoja.
Olemme yllä esittäneet yhteenvetomme tapahtuman saavutuksista ja rajoitteista. Haluamme korostaa tapahtuman myönteisiä puolia ja esitämme kritiikkimme ainoastaan rakentavassa hengessä. Tunnustamme kuitenkin yhteenvetomme rajoittuneisuuden, sillä se perustuu Joukkovoima-liikkeen ja meidän väliseen vuorovaikutukseen, eikä monipuoliseen vuorovaikutukseen kansan edistyneimpien osien kanssa. Tämä, niin kuin muutkin yhteenvedot, on vietävä kansan keskuuteen ja pantava käytäntöön analyysin oikeiden ja väärien puolien selvittämiseksi. Tähän tarjoutuu mahdollisuus mm. tulevassa Joukkovoima-toiminnassa.
Kansalta oppimalla eteenpäin!
Imperialismia vastaan 